Himasten arkea

 

Himaset – keijut eivät juo kahvia! -sarjakuva-albumin (2009, Otava) ovat luoneet pariskunta Aino Havukainen ja Sami Toivonen. Pariskunta työskentelee lastenkirjailijoina, kuvittajina ja graafisina suunnittelijoina. Sekä Havukainen että Toivonen valmistuivat Lahden muotoiluinstituutista, ja ovat toimineet freelancereina vuodesta 1996. Heidän merkittävimpiä teoksiaan ovat Tatu ja Patu -kirjat, joista tunnetuin on Tatun Patun Suomi -kirja. Se palkittiin Finlandia Junior -palkinnolla vuonna 2007. Havukainen ja Toivonen ovat myös esim. kuvittaneet Risto Räppääjä -kirjat. Albumi, jonka itse luin, oli jatkoa  tekijöiden ensimmäiselle Himaset -albumille; Himaset – Juustoon ei saa piirtää!. Aiheena Himasissa on suomalaisen lapsiperheen arki.

Albumi koostui useista yhden sivun vievistä kuuden-kahdeksan ruudun stripeistä. Aiheena pysyi koko ajan Himasen perheen arki. Vaikka useimmiten joka stripissä oli oma ajatuksensa, välillä seuraavan sivun strippi oli epäsuoraa jatkoa edelliseen; esimerkiksi, kun perhe lähti Ruotsiin matkalle, sitä käsitteli useampi strippi järjestyksessä. Aiheina nähtiin lapsiperheen arjen ongelmia ja samalla myös kohokohtia, joille varsinkin lapsellinen ihminen osaa nauraa. Itsekin kuitenkin näin huumoria perheen arjen kommelluksissa.

Himasten perhe koostuu äiti Hanna Himasesta, isä Ola Himasesta, sekä heidän tyttäristään Elinasta ja Emmistä. Muina henkilöinä vilahtaa Himasten tuttavaperhe, sekä Hannan ystävä, joita ei sen tarkemmin esitellä. Hanna on ulkonäöltään mustahiuksinen normaalinnäköinen nainen, joka tosin usein näyttää hieman räjähtäneeltä perheen arjesta johtuen. Hän on helposti väsyvä, mutta lämmin persoona, joka osaa suhtautua arkeen sarkastisesti aviomiehensä Olan kanssa. Ola on harvahiuksinen mies, joka suhtautuu asioihin tyynesti ja huumorilla. Hän ei hermostu koko albumin aikana kertaakaan tyttöjen metkuista huolimatta. Kohta koulun aloittava Elina ja nuorempi Emmi ovat melkoisia vauhtipäitä. He näyttävät eri-ikäisiltä kopioilta toisistaan otsatukkineen ja prinsessaleikkeineen. Tytöt kuitenkin piristävät vanhempiaan näiden ollessa uupuneita tai stressaantuneita.

Kotinaan perheellä on talo, jonka oletan olevan omakotitalo sen useiden eri huoneiden  ja naapurien albumista puuttumisen takia. Albumin tarinat sijoittuvat enimmäkseen Himasten kotiin sekä välillä lähiympäristöön. Stripeissä näkyy taustalla tarkkaankin piirrettyjä esineitä, mutta ei kuitenkaan niin tarkkoja, että niistä aukeaisi lisäsisältöä tarinaan niin kuin joissain sarjakuvissa. Tuntuu, että jotkut sripit ovat täyteen piirretympiä useine taustaesineineen kuin jotkut, joissa on henkilöiden lisäksi lähinnä vain huone ja pari esinettä. Esineiden vähyys tai paljuus luo erilaisia tunnelmia strippeihin.

Koko Himaset – Keijut eivät juo kahvia! on mustavalkoinen kansikuvaa lukuunottamatta. Mustan ja valkoisen sävyjä on kuitenkin vaihdeltu, jotta luotaisiin erilainen tunnelma, vaikutelma tai vaikkapa vuorokauden aika. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kuvat ovat selkeitä ja hyvin piirrettyjä. Välillä stripit ovat hyvin täynnä kaikkea, mutta eivät silti vaikuta mitenkään sekavilta, vaikka ehkä hieman kaoottisilta. Mutta toisaalta siten on voitu saada aikaan kaivattu kaoottinen tunnelma. Piirrostyyli on aika yksinkertainen. Kuvat rakentuvat yleensä henkilöistä, ympäristöstä sekä olennaisista ja vähemmän olennaisista taustaesineistä. Tausta tukee kuvan tarinaa, mutta henkilöt kuitenkin korostuvat pääasiaksi. Kuvakulma on useimmiten vaakatasosta, mutta voi olla myös hieman viistosti yläviistosta.

Useimpia strippejä ei voisi ymmärtää jos ei osaisi lukea, tai ne luultavasti voisi tulkita useammalla tavalla. Kuvat tukevat tekstejä; ne tuovat tarinaan lisää ainesta, mutta tekstissä paljastuu tarinan tärkein idea tai ajatus. Albumissa ei ole lainkaan selostustekstejä, vain puhekuplia. Puhekuplat viittaavat vahvasti kuvien tapahtumiin, harvoin mihinkään muuhun.

Teemoina albumissa voisivat olla lähimmäisten tärkeys ja arkielämän hohto. Se että, vaikka välillä on rankkaa ja uuvuttavaa, mutta silti lähimmäisten ajasta jaksetaan nauttia ja löytää iloa kertoo Himasten elämäntyylistä. Heidän elämäntyylinsä on tasapainoinen; ulkonäkö ei aiheuta perheelle albumissa paineita, vaikka siitä pari vitsiä on saatukin irti. Lisäksi arjen hullunmyllystä huolimatta Himaset eivät valita esim. rahan puutteesta.

Vaikken jokaisen stripin ideaa ja huumoria aivan ymmärtänyt, oli albumin huumorin sarkasmi hyvää. Kiinnostavaa oli, miten aidoilta perheen kommellukset tuntuivat; esim. tilanteet, jotka muuttuivat noloiksi vasta, kun paikalle sattui sivullisia. Tuli mieleen ovatko kirjoittajat saaneet innoitusta Himasiin omasta elämästään. Voi olla, että albumista saa vielä enemmän irti jos on omia lapsia, mutta oli se näinkin luettuna positiivinen yllätys.